Positiivinen vahvistaminen

Ketun kouluttamisessa käytetään positiivista vahvistamista, jossa keskitytään onnistumisien aikaan saamiseen ja oikean käytöksen vahvistamiseen. Se on tehokasta, miellyttävää sekä eläimelle että omistajalle, ja varmin tapa kouluttaa eläinystävällisesti. Lisäksi sillä on monia positiivisia vaikutuksia: se mm. vahvistaa eläimen ja omistajan välistä sidettä, eläimen luottamusta, ja opettaa eläintä oppimaan – eli mitä enemmän eläimen kanssa työskentelee, sen helpommin se sisäistää jatkossa uudet asiat.

Positiviinen vahvistaminen koulutusmetodina käyttää hyväksi jokaisen eläimen (ja ihmisenkin) luonnollista oppimismekanismia, joka on avain eläinten selviytymiseen luonnossa: jokaisella toiminnalla on positiivinen tai negatiivinen seuraus, tai toiminnasta ei seuraa mitään. Jokainen eliö pyrkii luonnostaan toteuttamaan niitä käyttäytymismalleja joista se hyötyy, ja välttämään sellaisia joista se ei hyödy.

Termit

Hankalin, mutta ehdottomasti tärkein osa kouluttamisessa on termien tunteminen ja niiden merkitysten sisäistäminen. Tämä voi olla hankalaa, koska joudumme pyyhkimään mielestämme sanojen ”posiviitinen” ja ”negatiivinen” tavanomaiset merkitykset. Helppo nyrkkisääntö kuitenkin on, että sana positiivinen tarkoittaa aina että eläin saa – oli se sitten jotakin miellyttävää tai epämiellyttävää. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa siis sitä että eläin saa miellyttävän vahvisteen, eli palkan oikeasta toiminnasta, kun taas positiivinen rankaisu tarkoittaa sitä että eläin saa rankaisun, joka voi olla esimerkiksi lyönti tai hihnan nykäisy.

Koulutus jaetaan siis neljään osaan (joista vain kahta tulisi ketun kouluttamisessa käyttää):

Positiivinen vahvistaminen = Eläimelle annetaan jotain miellyttävää eli vahviste (=palkka)

Negatiivinen vahvistaminen = Eläimeltä otetaan pois jotain epämiellyttävää oikeasta toiminnasta (esim. paineen tunne)

Positiivinen rankaisu = Eläimelle annetaan jotain epämiellyttävää eli rankaistaan (hihnasta vetämällä tms.)

Negatiivinen rankaisu = Eläimeltä otetaan pois jotain miellyttävää, esim. omistajan läsnäolo tai mahdollisuus palkintoon

Ketun kanssa tulee käyttää positiivista vahvistamista, ja vain tarvittaessa negatiivista rankaisua. Ketun tehdessä jotain jota sen halutaan tekevän jatkossakin, se palkitaan, eli käytetään positiivista vahvistamista. Kun kettu tekee jonkin ei-halutun toiminnon käytetään negatiivista rankaisua, eli eläimeltä otetaan pois jotakin miellyttävää ja tavoittelemisen arvoista, esim. kettu menettää omistajansa huomion, tai omistaja lähtee huoneesta jolloin kettu menettää mahdollisuuden olla pitämänsä ihmisen seurassa.

Yleisimpiä ongelmatilanteita

Hihnassa vetäminen: Ketun huomiota voi yrittää ennen lenkille lähtöä saada esimerkiksi nameilla tai lelulla siten, että kettu keskittyy omistajaan jo ennen ulos lähtöä. Tällä yritetään saada se pitämään huomio omistajassa alusta asti. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, mutta sitä kannattaa ainakin yrittää. Koulutus kannattaa ajoittaa sellaiseen aikaan, kun kettu on nälkäinen tai muuten halukas vastaanottamaan vahvisteita.

Hihnakoulutuksessa tarkoitus on kääntyä välittömästi vastakkaiseen suuntaan kun kettu alkaa vetämään. Kettu haluaisi jatkaa valitsemaansa suuntaan haistellen löytämiään hajujälkiä, joten tilanteessa käytetään negatiivista rankaisua eli ketulta poistetaan mahdollisuus jatkaa haluamaansa suuntaan. Hihnaa ei kuitenkaan tulisi nykiä, riuhtoa tai tarpeettomasti vetää, eikä tarkoitus ole muutoinkaan varsinaisesti rankaista eläintä, vaan muutoin saada suunta vaihdettua esimerkiksi kutsumalla iloisesti kettua vaihtamaan suuntaa. Ketun kääntyessä haluttuun suuntaan se palkitaan. Kettu palkitaan myös silloin jos hihna edes hetken pysyy löysänä, tai ketun kiinnittäessä huomiota (esimerkiksi kääntämällä katseen hetkeksikin) omistajaan.

Haluttomuus palata häkkiin: Mikäli ketulla ei ole omasta mielestään mitään syytä tai motivaatiota palata häkkiin, sen saaminen sinne voi olla hyvin vaikeaa. Myös jo syntyneet negatiiviset kokemukset häkistä vaikeuttavat häkkikoulutusta. Häkin kokokin tietysti vaikuttaa aika oleellisesti ketun haluun mennä sinne, jonka vuoksi kannattaakin tehdä häkistä niin suuri kuin suinkin mahdollista, joka ehkäisee ongelmien syntymistä.

Häkkiin menemisestä kannattaa tehdä aina iloinen ja hyvä kokemus ketulle. Hyvin tärkeää koulutuksessa on myös se ettei häkkiin tarvitse aina jäädä, jolloin varsinkin alussa ketulle ei pääse syntymään vahvaa negatiivista, vankilamaista mielikuvaa häkistä.  Häkityksestä tulee alussa joka kerta seurata suuri palkka, vaikka ketun ei tarvitsisi sinne sillä kerralla jäädäkään. Harjoituksia tulisi tehdä päivittäin, aluksi muutamankin kerran, mutta määrää voi vähentää sen mukaan mitä kettu alkaa tottumaan häkitykseen ja häkissä olemiseen. Tylsistymistä voi estää leluilla, ja etenkin namijemmaleluilla (kts. sivu ’Hoito’ – ’Tarvikkeet’ – ’Virikkeet’) joita suosittelen käyttämään ahkerasti.

Hyvä keino lisätä positiivista mielikuvaa häkistä on esimerkiksi tarjota ruoka ja vesi vain siellä. Ketun ollessa päivisin vapaana päivän viimeisen aterian voi esimerkiksi alkaa tarjoamaan aina häkistä, jolloin nälkä ajaa todennäköisesti ketun lopulta sinne. Tavallisen ruoan lisäksi olisi hyvä antaa toinen runsas vahviste (esim. kehut, rapsutukset, namipalkka tms) sekä jokin uusi virike tai täytetty namijemmalelu. Kun tämän toistaa joka ilta häkityksestä tulee rutiini, sekä eläimelle että omistajalle.