Korsakki

Korsakki eli arokettu (eng. corsac fox) on Keski-Aasian aroilla ja aavikkoisilla seuduilla asuva kettulaji. Sen turkki on ohut ja hyvin lyhyt, jonka vuoksi sen soveltuvuus Suomen kylmiin oloihin ei ole kovin hyvä. Korsakki on kuitenkin varsin yleinen muualla maailmassa etenkin sisälemmikkinä, sillä sen hajurauhaset eivät tuota yhtä voimakasta hajua verrattuna naaleihin ja hopeakettuihin.

Korsakin saatavuus vaikuttaa paljolti siihen ettei se tule välttämättä koskaan yleistymään Suomessa samalla tavalla kuin meillä tarhatut lajit, mutta muuten sitä kuvaillaan luonteensa ja muiden ominaisuuksiensa perusteella jopa paremmin lemmikiksi soveltuvaksi.

Ulkonäkö ja koko

Korsakin pää on iso suhteessa muihin kettulajeihin ja sen hampaat ovat pienet. Muista koiraeläimistä poiketen sen kynnet muistuttavat paljon kissan kynsiä, joka tekee korsakista taitavan kiipeilijän.

Korsakin turkki on melko värikäs. Soopelimainen ruskeankellertävä väri peittää lähestulkoon koko turkin, jonka lisäksi valkoista esiintyy vatsassa ja leuan alla. Pään alue on osittain tai laikukkaana harmaan peitossa. Talvella turkki paksuuntuu ja pehmentyy, värin muuttuessa enemmän harmahtavaksi mustilla merkeillä.

Kooltaan laji on keskikokoinen. Pituus vaihtelee 40 – 70cm välillä ja keskipaino on n. 2 – 3kg. Sukupuolten välillä ei ole suuria kokoeroja.

Käyttäytyminen

Korsakit ovat melko hiljaisia verrattuna hopeakettuihin jotka käyttävät usein ääntään kertomaan mielentilastaan. Tämäkin laji osaa kuitenkin haukkua mm. metsästäessään tai kun kilpailijoita on lähettyvillä. Korkeampia kirkaisuja ne käyttävät usein sosiaalisissa kanssakäymisissä, tai kertoessaan lähestyvästä vaarasta. Taito hälyttää vaarasta onkin tarpeen, sillä vaaran uhatessa korsakki ei pääsisi hitaana juoksijana karkuun juoksemalla. Se on kuitenkin varsin taitava kiipeilijä, ja voi tarvittaessa myös piiloutua maan alle kaivettuun pesäluolastoon.

Elintavat

Laji on luonnossa melko arka ja pysyttelee mahdollisimman etäällä ihmisistä. Toisaalta korsakki on kettulajeista yksi sosiaalisimmista, sillä toisin kuin muut kettulajit, korsakit voivat elää laumoissa. Lajilla ei muista kettulajeista poiketen ole reviiriä.

Ruokavalio eroaa hieman muiden kettulajien ravinnosta, sillä kuivien alueiden lajina korsakki tarvitsee vain vähän vettä, saaden valtaosan tarvitsemastaan nesteestä kiinteästä ravinnosta. Luonnollinen ruokavalio koostuu hyönteisistä, jyrsijöistä, sekä osittain myös suuremmista saaliseläimistä kuten jäniksistä. Korsakit syövät toisinaan myös hedelmiä. 

Lemmikkinä korsakille voi tarjota samantyyppistä ruokaa kuin muille kettulajeille (kts. sivu ’Ravinto’), lisäämällä ravintoon vain hieman enemmän hedelmiä ja kasviksia. Vaikka luonnossa korsakit pärjäävätkin jonkin aikaa ilman vettä, kotioloissa raikasta vettä tulisi olla tarjolla kokoajan.

Lisääntyminen

Naaras synnyttää keväällä 2 – 6 pentua jotka syntyvät lauman asuttamaan, maan alle kaivettuun pesäluolastoon. Se voi olla vaikkapa vanha mäyrän tai jäniksen pesä. Naaras voi synnyttää muiden naaraiden kanssa jopa samassa pesäkammiossa, mutta siirtää pennut myöhemmin omaan kammioonsa.

Jo 4 viikon ikäisenä pennut alkavat syömään kiinteää ravintoa, ja pian tämän jälkeen poistuvat pesästä. Pennut itsenäistyvät parin kuukauden ikäisenä, ja saavuttavat sukukypsyyden samoihin aikoihin kuin useimmat muutkin kettulajit eli 8 – 10 kuukauden ikäisenä.

Elinikä

Korsakin elinikä vankeudessa on 9 – 12 vuotta.

Mainokset