Kissakettu

Kissakettu eli preeriakettu (eng. swift fox) muistuttaa hyvin paljon korsakkia ulkonäöllisesti. Niiden väritys, muoto, ja koko näyttävät harjaantumattomaan silmään lähes identtisiltä. Suurimmat erot onkin elinalueiden lisäksi elintavoissa.

Luonnossa lajia tavataan Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa, aavikkoisilla alueilla ja preerioilla. Kissaketun ulkonäkö vaihtelee sen asuinalueen sekä vuodenaikojen mukaan.

Ulkonäkö ja koko

Pohjoisosissa elävien kissakettujen ulkonäkö ja koko poikkeaa jonkin verran eteläisemmissä osissa asuvista, saman lajin edustajista. Ne onkin luokiteltu joskus virheellisesti eri alalajeiksi, mutta tutkimukset ovat osoittaneet niiden olevan samaa lajia.

Pohjoisempien alueiden kettujen turkki on suurilta osin tumman harmahtava, ja sen sivuilla sekä jaloissa on kellertävän ruskeaa. Kaula, rinta ja vatsa ovat väriltään valkoiset tai vaaleat. Eteläisemmillä alueilla kissaketun turkin väri on vaaleampi, eikä harmaata ole niin paljon. Hännänpää on molemmilla musta, ja korvat ovat suuret.

Kissakettu on nimensä mukaisesti aikuisen kotikissan kokoinen. Sen säkäkorkeus on noin 30cm, ja sen pituus (häntä mukaanlukien) on alle 80cm. Paino vaihtelee 2 – 3kg välillä, urosten ollessa hieman naaraita kookkaampia.

Käyttäytyminen

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kissaketuilla on hyvin harvinaislaatuinen sosiaalinen järjestelmä. Vain naarasketut pitävät reviirejä hallussaan, ja urokset voivat saada reviirin itselleen vain jos se pariutuu reviirin omistavan naaraan kanssa, tai naaras kuolee. Tästäkin huolimatta naaraat voivat aina lunastaa urokselta reviirin itselleen.

Kissaketut ovat äänekkyydeltään hyvin hiljaisia ja pienikokoisia, joka tekee niistä varsin hyviä lemmikkejä. Ne eivät ole yhtä sosiaalisia kuin moni muu kettulaji, mutta eivät myöskään aggressiivisuuteen taipuvaisia.

Elintavat

Kuten lähestulkoon kaikki kettulajit kissaketutkin ovat aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Kissaketut viihtyvät kuitenkin lajeista eniten maan alla jossa ne viettävätkin valtaosan päivästä. Talvella ne kuitenkin tulevat ulos pesästään myös päiväsaikaan kun ilmat alkavat olemaan iltaisin liian kylmiä. Kissaketut elävät joko yksin tai pareittain, useimmiten pysytellen saman parin kanssa koko elämänsä.

Ravinto on pääasiassa samanlaista kuin muidenkin kettujen (kts. sivu ’Ravinto’). Luonnossa ne syövät pieniä nisäkkäitä, hyönteisiä, sekä hedelmiä ja ruohoja. Eteläisimpien alueiden kissaketut syövät lisäksi marjoja ja kaktusten hedelmiä, joita kotioloissakin voi yhtenä monipuolisen ruokavalion osana tarjota. Kaktusten hedelmät voi toki korvata kotimaisilla hedelmillä.

Lisääntyminen

Kissaketut muodostavat usein parisiteen joka kestää koko niiden eliniän. Lisääntyminen tapahtuu kuten muillakin kettulajeilla kerran vuodessa, joka on kissaketuilla loppusyksystä maaliskuuhun. Naaras synnyttää keväällä pesään 4 – 5 pentua, jotka ovat vieroitusikäisiä alle 2kk iässä. Vielä saman vuoden syksyllä pennut jättävät pesän.

Elinikä

Kissakettujen elinikäennuste on luonnossa 3 – 6 ja vankeudessa jopa yli 10 vuotta.