Fennekki

Fennekki eli aavikkokettu (eng. fennec fox) on sekä pienin, että yleisin lemmikkinä pidetty kettulaji. Se on myös ainoa CITES:in piiriin kuuluva lemmikkikettulaji, eli sen tuontia ja vientiä on jonkin verran rajoitettu. Fennekki on kotoisin Pohjois-Afrikasta.

Usein kuulee sanottavan että fennekki olisi ainoa kettulaji joka soveltuu lemmikiksi niiden helppouden takia, mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä fennekit ovat maineestaan huolimatta kettulajeista haastavimpia. Soveltuvuus lemmikiksi riippuu kuitenkin paljolti määritelmästä. Domestikoituneet eläimet kuten kanit, koirat ja kissat soveltuvat kiistatta parhaiten lemmikiksi, mutta sitähän fennekki ei ole – eivät myöskään valtaosa papukaijoista, liskoista, käärmeistä tai kaloista. Kaikki eksoottiset ja vähemmän eksoottiset eläimet vaativat omistajan joka on lajista oikeasti kiinnostunut, on valmis ottamaan lajin tarpeista selvää jo ennen sellaisen hankintaa, ja on halukas oppimaan lisää kun uutta tietoa on saatavilla. Mikä tahansa eläin sopii siis todennäköisesti lemmikiksi mikäli sen tarpeet otetaan tarpeeksi hyvin huomioon ja sen hyvinvointi on turvattu.

Ulkonäkö ja koko

Fennekki on pienen chihuahuan kokoinen, painaen keskimäärin vain n. 1kg. Se on pituudeltaan 24 – 41cm ja säkäkorkeudeltaan n. 20cm. Mustapäinen häntä on 18 – 31cm pitkä ja korvat voivat olla jopa 15cm pitkät. Sekä fennekin turkki, korvat että munuaiset ovat sopeutuneet aavikon äärimmäisin kuiviin ja kuumiin elinolosuhteisiin.

Turkin väri on kellertävän, melkein kermaisen ruskea valkoisin merkein. Valkoista on etenkin pään alueella, kaulassa, rinnassa, vatsassa sekä jaloissa. Fennekin turkki on tuuhea ja kiiltävä, joka heijastaa päiväsaikaan aavikon voimakasta auringon säteilyä, mutta pitää ketun öisin lämpimänä. Valtavat korvat myös viilentävät fennekkiä luovuttamalla lämpöä. Tassujen alapinta on myös karvan peitossa, jonka toimii eristeenä ketun kävellessä aavikon kuumalla hiekalla.

Käyttäytyminen

Fennekeistä, kuten kissaketuista ja korsakeistakin on hyvin vähän tietoa saatavilla, sillä niitä ei ole juurikaan tutkittu. Olemassa oleva tieto perustuu siis pitkälti vankeudessa eläviin yksilöihin ja omistajien sekä kasvattajien omiin kokemuksiin. Todennäköisesti fennekit viihtyvät kuitenkin perheyhteisössä, johon uskotaan kuuluvan yleensä aikuinen pari ja sen jälkeläiset. Edellisen vuoden pennut pysyttelevät emojensa seurassa uudenkin pentueen synnyttyä, ja lähtevät omille teilleen vasta yli vuoden ikäisinä.

Luonteeltaan laji on hyvin touhukas ja leikkisä. Ihmistä kohtaan ne ovat melko ennakkoluulottomia ja kiintyvät isäntäperheeseen. Ne ovat yleisesti ottaen kilttejä, mutta etenkin urokset voivat muuttua vihamielisiksi pesimäkauden aikana mikäli asuvat naaraan kanssa. Lajilla on kuitenkin sukupuolesta riippumatta taipumusta puremiseen.

Fennekit eivät yleensä pidä syleilystä, eivätkä aina edes kosketuksesta. Ne ovat lisäksi kettulajeista kaikkein  haastavimpia kouluttaa sisäsiistiksi, ja silloinkin vahingot ovat fennekkien omistajille arkipäivää.

Fennekeillä on laaja äänivalikoima, jota ne ahkerasti käyttävätkin. Siihen kuuluu mm. erilaisia kimeitä haukkuja, murinaa, sekä kissamaista kehräämistä. Laji on erittäin äänekäs, eikä siksi suositella kerros- tai rivitaloihin.

Elintavat

Luonnossa fennekit asuvat perheyhteisöineen hiekkaan kaivetussa luolastossa, joka voi olla laajuudeltaan jopa 120 neliömetriä. Luolasto tarjoaa suojaa sekä kuumalta aavikon auringolta että pedoilta. Perheyhteisöön voi kuulua esimerkiksi uros jolla on haaremi toisilleen sukua olevia naaraita ja niiden pennut, tai yksi pari ja sen jälkeläiset.

Fennekki on lihansyöjä joka ei välttämättä tarvitse ruokavalioonsa mitään kasviperäistä, vaikka niitäkin voi toisinaan sille antaa. Luonnossa fennekit syövät mm. jyrsijöitä, hyönteisiä, lintuja, ja jäniksiä. Kotioloissa niille voi tarjota samanlaista ruokaa kuin muillekin ketuille (kts. sivu ’Ravinto’). Muiden aavikolla elävien kettujen tavoin myöskään fennekit eivät luonnossa välttämättä tarvitse erikseen vettä, sillä ne saavat tarvitsemansa nesteen kiinteästä ravinnosta. Kotioloissa tulisi silti puhdasta vettä olla tarjolla kokoajan.

Fennekille tulisi tarjota päivittäin myös jauhomatoja, joita annetaan 20-30. Jauhomatoja saa eläinkaupoista, ja niitä voi kasvattaa helposti myös kotona.

Lisääntyminen

Fennekit lisääntyvät vankeudessa suhteellisen helposti. Luonnossa pennut syntyvät maalis-huhtikuussa, mutta kotioloissa fennekit voivat pesiä lähestulkoon ympäri vuoden, yleensä vain kerran vuodessa. Pentuja syntyy 2 – 5, ja ne ovat vieroitusikäisiä noin 2kk ikäisenä. Sukukypsiä pennut ovat n. 8kk ikäisenä.

Elinikä

Vankeudessa fennekit voivat elää jopa yli 10 vuotta.

Hinta

Fennekeillä ei ole olemassa Suomessa minkäänlaista hintatasoa, sillä niitä ei tiettävästi myydä Suomessa lainkaan. Vaikka jotkut eläinkaupat myyvätkin joitain kettulajeja, fennekin saatavuudesta ei tällä hetkellä ole ajantasaista tietoa.

Eniten lemmikkinä pidettäviä fennekkejä myydään Amerikassa, jossa vieroitusikäinen pentu maksaa halvimillaan n. 1200 dollaria (n. 900€).  Hintahaitari yltää kuitenkin jopa useisiin tuhansiin dollareihin.

Mainokset