Domestikoitu kettu

Ketut ovat olleet osana ihmisen historiaa jo hyvin kauan: mikäli uudet arkeologiset löydöt osuvat oikeaan, sen juuret ovat voineet yltää jopa 16,500 vuoden takaiseen Jordaniaan, jonka erään kaupungin hautausmaalta tutkijat löysivät koiraeläimen jäänteet yhdessä yli kymmenen ihmisen jäänteiden kanssa. He luulivat aluksi löytäneensä todisteen ensimmäisestä koirasta, mutta tarkemmat tutkimukset paljastivatkin jäänteiden kuuluvan koiran sijaan punaketulle. Noihin aikoihin ihmiset järjestivät paljon rituaaleja ja hautasivat muitakin eläimiä metsästäjien ruumiiden kanssa, mutta mikä teki ketun jäänteistä erilaisen oli sen siirtäminen toiseen hautaan ihmisen mukana. Vaikka emme voi sanoa varmaksi että arkeologien löydös todella osoittaa ketun olleen nimenomaan lemmikkinä, kertoo se ketun olleen vähintäänkin hyvin erityinen ja kunniallinen eläin. (Lähde: Time 2/2011)

Domestikoitu hopeakettu

Tieteellinen koe alkoi Siperiassa vuonna 1959 biologi Dimitry Belyaevin johdolla. Hän halusi tutkia koiran domestikoitumisen prosessia toistamalla saman hopeaketuilla. Hän hankki 30 uros- ja 100 naaraskettua turkistarhoilta eripuolilta Siperiaa, jotka tutkijat valikoivat niiden rauhallisen luonteen perusteella.

Tiimi alkoi jalostaa kettuja käyttäen valikoivaa jalostusta: luonteeltaan rauhallisimpien kettujen annettiin lisääntyä keskenään, ja sen tuloksena tulleista pennuista valikoitiin taas ihmisystävällisimmät yksilöt. Jotta koe olisi mahdollisimman totuudenmukainen, kettujen ihmiskontakti jätettiin minimiin, jolloin tuloksena olisi puhtaasti valikoivan jalostuksen tulos.

Ne pennut joita ei käytetty kesykettujen jalostukseen jaettiin kahteen muuhun ryhmään, jotka toimivat kokeessa vertauskohteena. Ryhmiä oli yhteensä neljä:

  • Ryhmä III ketut olivat aggressiivisia tai pelokkaita ihmistä kohtaan
  • Ryhmä II ketut olivat käsiteltäessä rauhallisia, mutta eivät hakeneet ihmiskontaktia
  • Ryhmä I tätä ryhmää käytettiin kesyketun jalostukseen. Siihen valittiin vain kaikkein ihmisystävällisimmät yksilöt
  • Ryhmä IE perustettiin kokeen myöhemmässä vaiheessa. Tämän ryhmän ketut olivat domestikoituneet kuudennessa sukupolvessa koiran kaltaisesti.

Tutkimuksen tulos

Tutkimuksen tulos yllätti kaikki. Vain kuusi vuotta kokeen aloittamisen jälkeen, jo kuudennessa sukupolvessa, domestikoiduiksi voitiin virallisesti luokitella ensimmäiset ryhmän I ketut. Tämä johti ryhmän IE, ”eliittiryhmän” (domesticated elite), perustamiseen.

Kokonaisvaltainen muutos tapahtui ällistyttävällä vauhdilla, vain 15 vuodessa. Ensimmäiset domestikoituneet ketut sekä käyttäytyivät että näyttivät enemmän koirilta. Muutosta näkyi jo toisessa sukupolvessa kantapopulaatiosta; nämä pennut olivat vähemmän arkoja kuin emonsa eivätkä käyttäytyneet aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Neljännessä sukupolvessa pennut alkoivat saamaan jo koiramaisia piirteitä, ne mm. heiluttivat häntäänsä ja lähestyivät ihmistä omasta halustaan. Kuudenteen sukupolveen mennessä ketut antoivat ihmisen vapaasti kantaa ja silitellä niitä, ja ystävällisimmät pennut nuolivat koirien tavoin hoitajiensa naamoja.

Hämmästyttävintä oli kuitenkin se, miten jopa kettujen fyysinen rakenne muuttui koiramaiseksi, vaikka jalostusperusteena ei käytetty kettujen ulkonäköä: kuudennen sukupolven kettujen häntä oli lyhentenynyt melkein puolella ja muuttunut suorasta käyräksi joka kaartui niiden selän päälle, korvat muuttuivat tunnusomaisesta pystykorvasta luppakorviksi, ja turkin väri sai koiramaisen mustavalkoisen värin.

Vanhoissa valokuvissa näkyy domestikoidun hopeaketun turkin värin muutos (A) alkuperäisestä (B). Mustavalkoisina ja koiria luonteeltaan läheisesti muistuttavina ketut eivät näyttäneet enää lainkaan ketuilta, ja ne olivat menettäneet lähestulkoon kaikki ketun tunnusomaiset piirteet.

Lemmikiksi

Neuvostoliiton kaatumisen myötä vuonna 1991 tutkimushanke ajautui vakavaan talouskriisiin. Vuonna 1996 domestikoituneiden kettujen määrä oli vielä 700 yksilöä, mutta koska tutkijoilla ei ollut enää rahaa kettujen ruokaan tai maksaa ylläpitolaskuja, kettujen määrää piti vähentää dramaattisesti. Jäljelle jäi enää 100 domestikoitua kettua.

Tutkimushankkeen ajautuessa kohti konkurssia tutkijat alkoivat aktiivisesti etsiä rahoittajia. Tämän aikaan saaman julkisuuden myötä yleisön kiinnostus heräsi ja tutkijat saivat useita yhteydenottoja kansalaisten kysellessä kettuja lemmikiksi. Osalla tutkijoista oli jo kotonaan tutkimukseen osallistuneita lemmikkikettuja, joten vaikean rahatilanteen vuoksi domestikoituja kettuja, eli ”Siperian kettuja” kuten ne nykyään tunnetaan, alettiin myymään lemmikiksi, luonnollisesti kovalla hinnalla.

Tutkimus on viimeisen tiedon mukaan edelleenkin vaikeassa rahatilanteessa, vaikka useat kulut ollaan voitukin kattaa kettujen myynnistä saatavilla rahoilla. Tilanne muuttuu kokoajan, joten tutkimuksen tai kettujen myynnin tämän hetkisestä tilanteessa ei ole varmuutta, sillä Sibfoxin viralliset sivut ovat lakanneet toimimasta.

Siperian kettujen ja niiden jälkeläisten omistajat ovat kuitenkin ottaneet asiaa omiin käsiinsä, ja toisinaan etenkin yhdysvalloista, mutta myös muualta maailmalta voi löytää jonkun joka myy kettuja Siperian kettujen jälkeläisinä. Tietysti näiden tahojen luotettavuudesta ei voi mennä takuuseen, ja todennäköisesti halvemmaksikin tulee ostaa kettu luotettavalta kasvattajalta, tai toinen vaihtoehto on tilata se suoraan suomalaisesta eläinkaupasta, jolloin hinta on toki kovempi, mutta mahdollisuus tulla huijatuksi pienenee huomattavasti.