Hankinta

Aina ennen uuden lemmikin hankintaa pitäisi lukea mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä lajista. Tällä vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä ja eläimen kiertoon laitolta vain sen vuoksi, ettei oltu tietoisia lajin vaatimuksista.

Sanon sen jo nyt: kettu ei sovi kaikille tai kaikkiin elämäntilanteisiin. Mutta vaikka näin olisikin sinun tilanteessasi, tästä ei kannata liiaksi masentua, sillä tilanne voi muuttua ajan kanssa. Mikäli kuitenkin tunnet asian olevan näin omalla kohdallasi juuri nyt, tunnetta kannattaa useimmiten kuunnella. Surullinen fakta on, että usein kettu annetaan viimeistään aikuisikään tultuaan eli noin vuoden ikäisenä pois, useimmiten lahjoittaen se joko eläintarhaan tai turkistarhalle. Tämä johtuu monissa tapauksissa tietämättömyydestä, mutta kettu on myös helppo ”pilata” kouluttamalla ja kohtelemalla sitä väärin, erityisesti jos sitä erehdytään luulemaan liikaa koiraksi.

Ennen tämän osion lukemista suosittelen lukemaan hyvällä ajalla ja ajatuksen kanssa muut sivuni osiot ketun pidosta. Lisäksi tietoa kannattaa hakea ulkomaisilta sivuilta ja ottamalla yhteyttä lemmikkiketun omistajiin, jotka usein oikein mielellään kertovat omia kokemuksiaan. Ja jos vielä tämänkin jälkeen jää jokin asia askarruttamaan, minuun voit aina olla yhteydessä joko kirjoittamalla kysymyksesi vieraskirjaan, jolloin siitä voi olla apua muillekin, tai pistämällä viestiä sähköpostiini.

Mikäli edellä mainittujen toimien jälkeen ketun hankinnalle ei vieläkään näy mitään estettä, voit syventyä lukemaan tämän osion. Tässä käyn läpi kohta kohdalta eri askeleita oman ketun hankintaan. Tätä järjestystä kannattaa, ja lupa- sekä muiden lakisääteisten asioiden kohdalla useimmiten täytyykin noudattaa.

Lajin valinta

Jotta osion muut kohdat pystyttäisiin suorittamaan tulee tietenkin ensin valita se itselle sopiva laji.

Kettujen koot vaihtelevat chihuahuan kokoisesta fennekistä yli kymmenkiloiseen sinikettuun, ja lajit eroavat toisistaan erittäin paljon. Ne siis kannattaa oikeasti käydä läpi, eikä vain tyytyä heti siihen helpoimmin hankittavaan vaihtoehtoon – Suomessa tarhatut lajit kun sattuvat olemaan vieläpä kaikkein vaativimpia lajeja pitää lemmikkinä, eivätkä ne välttämättä sovi ensimmäistä kettuaan hankkivalle.

Kaikista lemmikkinä pidettävistä kettulajeista olen kirjoittanut yläotsikon Kettu alle, jotka lukemalla pääset varmasti hyvin lajivalinnan alkuun!

Mistä?

Suosi kasvattajia

Läheskään kaikkia lajeja ei saa Suomesta, joten todennäköistä on (etenkin jos olet kuunnellut neuvoni ja tutkiskellut muita lajeja), että kettu pitää hakea ulkomailta. Suosittelen tukemaan vastuullisia kasvattajia aina kun se on mahdollista, sillä he ovat avainasemassa eettisen jalostuksen jatkuvuudessa – ilman heitä emme voisi pitää näitä ihania eläimiä lemmikkinä nyt emmekä tulevaisuudessa. Kasvattajien hakeminen voi olla välillä turhauttavaa, sillä he voivat olla missä maassa tahansa, miten kaukana tahansa, ja voi olla ettei heillä ole pentuja kuin yhden kerran vuodessa. Odotus kuitenkin palkitsee, kun sen uuden pienen perheenjäsenen saa viimein käsiinsä ja tiedät tarkalleen mitkä sen lähtökohdat elämään ovat olleet.

Suomessa lemmikkilinjaisten hopeakettujen kasvatustyö odotetaan alkavan aikaisintaan vuonna 2016.

Eläinkaupasta

Myös joidenkin eläinkauppojen kautta on mahdollista tilata kettuja, mutta se voi olla hyvin tyyristä. Yhdestä ketusta voi joutua maksamaan useita tuhansia euroja, joka on melko kallis hinta eläimestä, jonka alkuperästä, vanhemmista, kesyydestä, tai edes terveydestä ei ole mitään takuita. Lisäksi tällaisella tuontiketulla on erittäin pitkät karanteenit, joten ne voivat olla EU:n ulkopuolisesta maasta kuten Venäjältä. Kaikenkaikkiaan eläinkaupan kautta tilaaminen ei siis ole suositeltavaa, mutta joskus ainoa avoimeksi jäänyt vaihtoehto.

Toisaalta eläinkauppa on hyvin stressitön tapa hankkia harvinaisempikin kettu, sillä tarkoin valittu ja eettisesti toimiva kauppias huolehtii eläimen laillisesta maahantuonnista ja kaikista siihen liittyvistä tuonti- sekä lupa-asioista. Uusi omistaja saattaa siis joutua maksamaan hieman ylimääräistä, mutta toisinaan se on vaivattomuudessaan sen arvoista.

Turkistarhalta

Mikäli olet päätynyt lajien haastavuudesta huolimatta hopea- tai sinikettuun, vaivattomin tapa hankkia pentu tuntuu monen mielestä olevan turkistarhat. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Turkistarhaajat ovat oppineet hyvin varovaiseksi heidän ammattiaan kohtaan kohdistuvan jatkuvan julkisen paineen myötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvin harva tarhaaja vastaa edes puhelimeen jos soittajan numero on heille tuntematon, ja vaikka joku vastaisikin, he ovat ymmärrettävästi äärimmäisen skeptisiä kaikkia vieraita kohtaan jotka kysyvät heidän eläimistään. Tämän ja etenkin pentujen myynnin jatkuvuuden takaamiseksi myös tulevaisuudessa vuoksi toivon, että opiskelu aloitettaisiin hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään yhteydenottoa. Jo ensimmäiset sekunnit määrittelevät sen, myöntääkö tarhaaja ylipäätään omistavansa eläimiä, saatika että suostuuko hän niitä myymään.

Kerro vakuuttavaan ja itsevarmaan sävyyn kuka olet, mistäpäin ja millä asialla soitat. Puhu aina ehdottoman kunnioittavaan sävyyn! Tuo esille osaamisesi ja tietämyksesi taso, ole vakuuttava, mutta etene tarhaajan ehdoilla. Kettujen myyminen, vaikka onkin täysin laillista, on yhteiskunnassamme eräänlainen tabu ja etenkin alan liitolla on hyvinkin eriävä mielipide tuotantoeläinten soveltumisesta lemmikiksi.

Huom! Mikäli pääsette tarhaajan kanssa yhteisymmärrykseen, olisi kunnioittavaa sekä yhteistyöhaluista tarhaajaa että muita lemmikkikettu-harrastajia kohtaan pitää kauppa teidän välisenä tietona, vaikka ette asiasta tarhaajan kanssa erikseen sopisikaan!

Lupa, rekisteröinti, vai ilmoitus?

Ennen ketun hakemista kotiin on tietenkin otettava selvää mitä papereita, kaavakkeita, lupahakemuksia, tai ilmoituksia sinun tulee täyttää pitääksesi valitsemaasi lajia lemmikkinä Suomessa. Nämä riippuvat siitä mikä laji on kyseessä, onko se rauhoitettu, kuuluuko se CITESin piiriin, mistä maasta se on (EU:n sisäisestä vai ulkopuolisesta maasta), ja mikä tautitilanne lähtömaassa sillä hetkellä on. Tiedot tarvittavista papereista saat helpoiten joko etsimällä vastaus Eviran tai maa- ja metsätalousministeriön sivuilta (Kts. ’Muuta’ – ’Linkit’). Paperityöt täytyy yleensä täyttää ja lupahakemuksiin saada vastauskin hyvissä ajoin ennen ketun kotiutumista, joten aikaa kannattaa varata näiden tekoon vähintään muutama kuukausi. Otathan kuitenkin huomioon, että esimerkiksi eläinlääkärin lausunto on voimassa vain lyhyen ajan, joten tämä ja muut vastaavat tulee tehdä ihan viimeiseksi.

Suomessa tarhattavien sini- ja hopeakettujen pitäjän tulee rekisteröityä eläintenpitäjäksi, jonka lisäksi rekisteröidään myös ketun pitopaikka, eli samalla tavalla kuin muidenkin tuotantoeläinten pidossa. Rekisteröinti on ilmoitusluontoinen ja tehdään ilmoittajan asuinkunnan maaseutuviranomaiselle. Kaavakkeet tähän tarkoitukseen löytyvät mm. Eviran sivuilta välilehdeltä lomakkeet ja sieltä ”Eräät eläimet: ilmoituslomakkeet”. Rekisteröinnin voi yleensä suorittaa paikanpäällä, mutta suosittelen vähintäänkin tutustumaan niihin jo etukäteen.

Lisäksi..

Sinun tulisi aina vaatia kasvattajalta tai myyjältä että ketusta tehdään luovutushetkellä vähintään alla listatut paperit:

  • Kauppakirja
  • Syntymätodistus (mikäli myyjä on ketun kasvattaja. Muuten sinun tulee saada syntymätodistuksesta vähintäänkin kopio joka liitetään yhteen kauppakirjan kanssa, tai yrittää saada syntymätodistus jälkeenpäin kasvattajalta)
  • Sukutaulu (suositus)

Näiden tarkoitus on todistaa ketun olevan laillinen. Kopiot kannattaa kuljettaa mukanaan ja ne tulee löytyä aina samasta paikkaa kuin kettu itse.

Lisäksi ketut suositellaan sirutettavan (vaikka rokotusten yhteydessä), josta tulee myös pyytää tunnistekortti.

Tarvikkeet

Ensimmäinen konkreettinen tehtävä asia ennen ketun hankintaa – sen ahkeran tiedonhaun jälkeen – on tietenkin tarvikkeiden hankinta, jotka on hyvä olla jo kaikki valmiina hankittuina kun uusi perheenjäsen saapuu. Tämä koskee tietysti kaikkia eläimiä, mutta koska ketut eivät ole kovin tunnettuja lemmikkejä niiden tarvikkeidenkin kohdalla unohduksia voi sattua erityisen helposti. Lisäksi erityisesti turkiseläimiksi luokiteltujen kettujen (siniketut ja hopeaketut) elinoloista, kuten esimerkiksi häkkien koosta ja pitopaikasta on tarkat määräykset tuotantoeläimiä koskevassa eläinsuojelulaissa.

Tarvikkeista olen kirjoittanut enemmän osiossa ’Hoito’ – ’Tarvikkeet’.

Sukupuoli

Tämä on useimpien eläinlajien kohdalla melko vaikea kysymys, ja näin on myös kettujen kohdalla.

Suuria eroja ei kuitenkaan ole. Urokset ovat usein naaraita kookkaampia, joka lienee ainoa melko varma ero sukupuolten välillä. Toisinaan käytöksessäkin sanotaan olevan joitain eroja, ja hopeakettu-uroksilla tuntuisi ensimmäinen syksy painavan voimakkaammin päälle kuin naarailla, mutta loppujen lopuksi erot muistuttavat aika pitkälti samoja mitä muillakin eläimillä: toiset ovat varmoja että urospuoliset ovat parempia lemmikkejä, kun taas toiset vannovat naaraspuolisten nimeen. Tästä syystä en kirjoita tähän mitään absoluuttista totuutta. Ketun käytös, sosiaalisuus ja kesyys riippuvat niin monesta sekä ympäristö- että jalostustekijöistä, ettei sillä oikeastaan ole sukupuolien välillä eroa.

Suosittelen kysymään kasvattajalta tai tarhaajalta hänen kokemuksiinsa perustuen, että kumman sukupuolen edustajan kannattaa kotiinsa ottaa. Hänellä saattaa olla kokemuksen tuomaa silmää pentuja valitessa, mikä soveltuu parhaiten juuri Sinulle.

Mainokset