Hei, pitkästä aikaa!

21:00

Olipa mukava yllätys, kun kirjautuessani tänne tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomasin sivuilla olevan edelleen säännöllisiä vierailuja, ja jopa uusia kommentteja! :) Sivut ovat alkaneet elää katoamiseni jälkeen aivan omaa elämäänsä, ainakin kävijämäärien perusteella. Hieno juttu!
Monet teistä vanhemmista kävijöistä on kuitenkin varmasti huomannut, ettei sivujen osoite olekaan enää lemmikkiketut.com, vaan tuo automaattinen ketunluola.wordpress.com. Harkitsen lemmikkiketut-domainin uusimista mikäli sivujen päivittely edistyy siihen malliin että sen viitsii tehdä, ja kävijämäärät näyttäisi sitä puoltavan. Siihen asti uusi osoite on siis:

ketunluola.wordpress.com

Mutta takaisin siihen, miksi tätä nyt kirjoittelen. Minulla on sekä hyviä, että myös hieman huonoja uutisia.

Huonot uutiset ovat, että paljon vanhasta blogista on nyt julkiselta silmältä piilotettu. Tämä koskee lähinnä Radio-kettuuni liittyviä julkaisuja. Niitä ei ole vielä poistettu sillä tahdon ne vielä pitää itselläni, mutta mielestäni se miten Radion – sekä sen ympärillä vellonut tarina – päättyi on sen verran henkilökohtaista, etten tahdo pitää sitä julkisena.

Hyvät uutiset kuitenkin ovat että yritän aloittaa taas sivujen epäsäännöllisen säännöllisen päivittelyn! :) Se on kuitenkin mielekästä tekemistä, ja jos se palvelisi edes yhtä tai kahta ihmistä, olisi se jo sen arvoista. Ja koska sivut eivät todellakaan olleet kuolleet niin kuin oletin ennen tänne kirjautumista, olen mielestäni kävijöilleni sen velkaakin.

Tulen jatkamaan siis pääsääntöisesti ajantasaista tietoa tarjoavien sivujen ylläpitämistä, mutta blogiin en toistaiseksi lisäile murinaa omista kettu-jutuista. Ihan jo siksikin etten tiedä SEY:n ja kumppaneiden nykyistä linjausta aiheesta. Kettujen nykyisten ja tulevien omistajien ei kuitenkaan tarvitse elää pimennossa ko. linjauksista ja/tai mahdollisista lakimuutoksista, sillä uutisoin tarvittaessa tästäkin.

Kirjoittelemisiin! ;)

Mainokset

Onko kettu laillinen lemmikki?

Olen saanut paljon yhteydenottoja erityisesti koskien kettujen pidon laillisuutta. Toki asiasta on ennenkin minulta kysytty, onhan aihe monille outo, mutta nyt viimeaikaisten tapahtumien johdosta, liittyen mm. SEY:n lausuntoihin yrittää lyödä läpi ”positiivilistaa” joka tekisi tiukan linjavedon eläimistä joita saisi Suomessa pitää lemmikkinä, on aihe selvästi nostanut suuren kysymysmerkin myös kettujen kohdalla. Varsinkin kun SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli on käyttänyt lausunnoissaan ”huonoina esimerkkeinä” nimenomaan erästä maailmalla lemmikkinä paljolti pidettyä kettulajia, aavikkoakettua.

Aamulehti uutisoi asiasta 21.2.2014 nettisivullaan otsikolla ”Ottaisitko lemmikiksi haisunäädän? Moni on ottanut, vaikka se on kiellettyä” näin:

”Yhdistys on huolissaan muutenkin siitä, että yhä useammalla suomalaisella on jokin eksoottinen lemmikki, kuten preeriakoira. Yhdistykseltä kysytään säännöllisesti, saako Suomeen tuoda esimerkiksi apinan tai aavikkokoiran. Ei saa.”

Tämän kommentin laukoi siis Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja (entinen Animalian toiminnanjohtaja) Kati Pulli. Jutussa hän tyrmää eksoottiset eläimet erikoisuuden havitteluna. Jyrkästä mielipiteestään huolimatta hän ei missään viitsi mainita mihin perustuen näiden eläinten, kuten haisunäädän tai aavikkokoiran pito olisi Suomessa kiellettyä.

Haastattelu jatkuu:

”Apinan pitäminen lemmikkinä on kielletty laissa ja monet muut vieraat lajit tarvitsevat useita lupia. Enimmillään luvat pitää olla Eviralta, Suomen ympäristökeskukselta, Suomen riistakeskukselta ja ely-keskukselta ja vielä ympäristöministeriöltä lausunto. Yleensä pyynnöt evätään, kuten haisunäädänkin ottamisessa lemmikiksi.”

”Yleensä pyynnöt evätään..”

”Yleensä..”

Eli vaikka niitä evättäisikin, ei ilmeisesti siltikään aina? Suomen eläinsuojelulakia erittäin tarkasti tutkineena voin vannoa, ettei missään kielletä haisunäätien tai kettujen pitämistä lemmikkinä! Luvat ne voivat toki tarvita lajista riippuen, mutta mikäli uudella omistajalla on näyttää asianmukaiset dokumentit, syntymätodistus, kasvattajatodistus, mahdollinen EU-todistus, eläin on käytetty eläinlääkärillä kuten laki vaatii, ja se on tunnistemerkitty, käytännössä luvan saamiselle ei pitäisi olla mitään esteitä harvinaisempienkaan lajien kohdalla. Mikäli lupa silti evätään ilman pätevää syytä, on jo syytä marssia valittamaan päätöksestä. 

Hopeaketun tuonti on ainoa jonka kanssa saattaisi teoriassa ilmetä ongelmia, sillä niiden katsotaan olevan geneettisesti riittävän lähellä luonnonvaraista punakettuamme että ne voisivat teoriassa syrjäyttää punaketun tai horjuttaa muuten ekosysteemiämme. Mutta tätä lajia on melkein turha lähteä tuomaan ulkomailta muutenkaan, sillä hopeakettuja saa ihan Suomestakin rekisteröitymällä eläintenpitäjäksi ja ostamalla pennun turkistarhalta.

Käytännössä fakta, jota Pullin tulee olemaan vaikea sulattaa on, ettei ainakaan kettujen pitoa saa mitenkään laittomaksi, sillä se vaatisi melkein turkistarhauksen loppumista Suomessa kokonaan: kettujen lemmikkinä pito tapahtuu jo nyt samojen lakien nojalla mitä oikealla turkistarhalla. Myöskään kettujen myymistä ei pystytä rajoittamaan, sillä sitä tapahtuu – ja täytyykin tapahtua – tarhaajien välillä. Lisäksi turkiseläin on jo lain silmissä pelkästään tuotantoeläin, siitä ei päästä mihinkään – ja siinä missä lihakarjaa (härkiä) ja lihasikoja, poroja, sekä maidontuotannossa käytettyjä lehmiä ja vuohia pidetään kaikkia Suomessa lemmikkeinä, voidaan myös kettuja pitää. Tämän mahdollistaa kaikkien edellä mainittujen eläinlajien, sekä muiden tuotantoeläinten kohdalla se, ettei laissa määritellä pakollisia käyttötarkoituksia; ketun kohdalla laki ei kerro, kuinka monta eläintä eläintenpitäjäksi rekisteröidyllä täytyy vähintään olla, eikä eläinten nylkemättä jättämistä voida missään kieltää.

Jotta totuus ei pääse unohtumaan, kysyessäni itse asiaa pari vuotta sitten sekä Eviralta että maa- ja metsätalousministeriöltä sain molemmilta kuulla, ettei kettujen pitämistä lemmikkinä tosiaankaan missään kielletä, joten se on laillista, vaikkakin vaatii rekisteröitymisen, kuten muidenkin tuotantoeläinten pitäminen. Rekisteröityminen on ilmoitusluontoinen, ja ilmoittautuessamme merkitsimme eläinten lukumäärän, joka oli meidän tapauksessamme 1, sekä käyttötarkoituksen, johon kirjoitimme viranomaisen läsnäollessa ”lemmikkinä pito”. Paikalla ollut viranomainen ei kyseenalaistanut tätä, ja viikkoa myöhemmin postiluukusta tipahti kirje jossa kerrottiin että rekisteröinti on tarkistettu, onnistunut, ja astunut heti voimaan.

Näin loppuun mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottaneen, että Eviran sivuilta löytyvästä eläintenpitäjän rekisteröintikaavakkeessa kohdasta johon on listattu eri eläinlajeja ja niiden käyttötarkoituksia, ketun kohdalla lukee ”harraste- ja seuraeläin”.

Vetoomus

Arvoisat lukijat

Lemmikkiketut-sivut ovat palvelleet ja jakaneet lemmikkikettu-tietoa jo kokonaisen vuoden, jonka aikana on ehtinyt tapahtumaan monenlaista, niin kivoja kuin kamaliakin asioita. Ehdottomasti kamalimpana tapahtumana rakkaan ketunpentumme Radion poismeno. Radio ehti jättämään jälkensä meidän sydämiimme muistona, joka ei haalistu koskaan.

Ihan aluksi tahtoisin kiittää lukijoitani sekä sivujeni seuraajia, jotka kannustivat meitä  eteenpäin vaikeimpina aikoina ja antoivat voimaa jatkaa sivujen ylläpitoa. Ilman teitä lemmikkiketut-sivuja ei enää olisi.

Erityiskiitos Esalle, joka osoittautui tärkeäksi tueksi ja ystäväksi – tahtoisin sekä minun että mieheni puolesta kiittää sinua suuresti kaikesta tuesta, rohkaisevista sanoista, sekä jatkuvasta kannustuksesta, jota ilman olisi ollut vaikea selvitä. Kiitos.

Alla vielä lupaamani Vetoomus, jonka toivoisin jokaisen lukijani lukevan hyvällä ajalla ajatuksen kanssa.

(Olen lisännyt poikkeuksellisesti tälle kirjoitukselle kommentointimahdollisuuden, käytä mahdollisuus hyväksesi ja kerro oma mielipiteesi!)

 

Tämä Vetoomus on kirjoitettu yhteisen lemmikkikettu-harrastuksemme turvaamisen puolesta. Moni teistäkin on varmasti pohtinut ketun hankintaa joko myöhemmin, tai  ehkä jo lähitulevaisuudessa. Idea on voinut syntyä joskus aikaisemmin, tai kipinä on voitu saada vasta sivujeni kautta. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei kettuja luokitella Suomessa lemmikeiksi, eikä nykyiset turkiseläimiä ja turkistuotantoa koskevat säädännöt ole riittäviä lemmikkikettuja ajatellen. Suomi on kuitenkin saapumassa kovaa vauhtia tienristeykseen, jossa päättäjien on pian pakko päivittää lainsäädäntöjä vastaamaan kansan nykyistä arvomaailmaa, sekä julkisen että kulttuurisen paineen alla. Me kaikki olemme omalta osaltamme vastuussa siitä mihin suuntaan harrastus etenee, tai loppuuko se mahdollisesti kokonaan, laittomana.

~

Ketut ovat kiinnostaneet, innostaneet, ja ihastuttaneet suomalaisia aina. Olemme nähneet niitä metsissämme, näitä upeita metsien jalokiviä, joita voi nähdä vain hämärän laskeutuessa. Ennen ne elivät rinnallamme vartioiden lapsiamme, rakkaitamme, ja kotejamme. Me kaikki jaamme tämän yhteisen rakkauden ja kyltymättömän ihailun luontoäidin kauneimpaan eläimeen.

Olemme kaikki varmasti samaa mieltä yhdestä asiasta: ketun tulee tehdä paluu koteihimme. Ennen sitä meillä on kuitenkin auttamatta suuri vastuu, etenkin nyt laillisten muutosten mahdollisuuden alla, mutta lisäksi ihmisten asenteissa täytyy tapahtua vielä muutoksia ennen kuin tämä kaikkien rakastama pörröhäntä suostutaan näkemään kansan keskuudessa myös mahdollisesti lemmikkinä – tietenkin painottaen ettei kyse ole siis luonnonvaraisesta punaketusta, vaan tarhatuista lajeista.

Jokainen voi vaikuttaa muutoksen suuntaan. Vedoten harrastuksen jatkuvuuteen ja suojeluun, pyytäisin kiinnittämään huomiota seuraaviin:

  • Kettua ei hankittaisi koskaan kevein perustein
  • Kodin saatuaan kettu eläisi siellä koko elämänsä, eli hankinta on suunniteltu hyvin etukäteen – emme halua ketuista kiertolaisia, sillä se vaikuttaa heti kanssaihmisten asenteisiin sen soveltuvuudesta lemmikiksi
  • Lemmikkiketuista saa jakaa tietoa, mutta vasta oman huolellisen tiedonhaun jälkeen
  • Tarhaajia ei kiusata tai vainota millään tavalla mistään syystä, edes minkään yhdistyksen tai kansanryhmän nimissä – tällä ei olla koskaan saatu mitään muutosta aikaiseksi, mutta se vaikuttaa suoraan tarhaajien halukkuuteen edes keskustella eläimistään tuntemattomien kanssa
  • Vältä tarhaajille soittelua! Älä soita kysyäksesi pentua ellet tiedä varmuudella tarhaajan myyvän niitä. Tämä on hyvin tärkeää! Kaikki tarhaajat eivät pidä siitä että tarhakettuja myydään lemmikiksi, ja he voivat ajaa tämän täyskieltoa jos painostus käy kyselijöiden takia liian kovaksi. Tarhaajat ovat kuitenkin alansa ammattilaisia, joten on todennäköistä että he saisivat tahtonsa läpi
  • Suosi kasvattajaa – Suomessa ei  vielä ole kasvattajia, mutta kettuja voi hakea itse ulkomailta, tai kysellä eläinkaupoista tilausmahdollisuutta

Tämän myötä kiitämme kaikkia menneestä vuodesta, ja toivotamme paljon onnea alkaneelle vuodelle!

– T & M

Ketun omistajan haastattelu

13:30

Ajattelin nyt kerrankin yllättää teidät Arvoisat lukijat kiitoksena sivujen ahkerasta seuraamisesta, ja mielenkiinnostanne sekä sivujani, että kettuhankintaani kohtaan. Toivottavasti tästä on teille yhtä paljon iloa mitä sivujen tekemisestä on ollut minulle! :)

Ensin hieman taustaa: Saan sivujeni kautta päivittäin kysymyksiä ketuista ja niiden hoidosta. Joihinkin kysymyksiin saan kuitenkin vastailla huomattavasti useammin kuin muihin, joten päätinkin koota osan näistä mieltänne askarruttaneista kysymyksistä, ja antaa ketun omistajan vastata niihin itse! Tässä siis yhden omistajan henkilökohtainen kokemus tämän ihastuttavan eläimen kanssa.

Tämän myötä toivotan kaikille rentouttavaa kesää! :)

Kysymyksiin vastasi suomalainen, omasta pyynnöstään nimettömänä pysyttelevä ketun omistaja. Kaikki kuvat ovat hänen omiaan ja tekijänoikeuslain nojalla suojattuja, eikä niitä saa kopioida tai käyttää ilman lupaa. En vastaa luvan antamisesta, joten mikäli tahdot kuvia käyttää, vien kysymyksen eteenpäin.

– Minkä niminen ja ikäinen kettusi on?

Aksu on 27.4.2012 syntynyt poikakettu.

 – Miksi valitsin juuri tämän lajin? Oletko ollut tyytyväinen lajivalintaan?

Lajivalintaan, jos sillä tarkoitetaan kettua, niin olen tyytyväinen. Se on niin erilainen kuin koira, mutta silti joitain samoja piirteitä toki löytyy.

Valinta oli vaikea, koska eri värimuunnoksia oli tarjolla todella paljon. Tavallista punakettua en halunnut siitä syystä, ettei tapahtuisi väärinkäsityksiä siitä etteikö Aksu olisi tarhakettu, joita kumminkin on tullut kyllä kasapäin, mistä huomaa ettei ihmiset erota tarhakettua luonnonketusta. Myös luonne ratkaisi. Kunhan äiti ja isä olivat rauhallisia ja antoivat silittää tai koskea purematta, se ratkaisi myöskin paljon.

 – Miten ketun omistajana kuvailisit hajua omin sanoin?

Kettu itse ei haise/tuoksu, mutta virtsa tai kakka kylläkin (en ole koskaan työntänyt nenääni kyseisiin aineisiin joten en voi tarkasti sanoa kumpi haisee, mutta itselleni sillä ei olekkaan mitään merkitystä), mutta olen huomannut että sekin kyllä vaihtelee ja riippuu paljolti siitä, mitä se syö. Esim. pennun haettuani otin mukaani ja syötin Aksulle ketunruokaa joka oli tarkoitettu tarhaketuille, sitten laitoin sen pakastimeen ja syötin jonkin aikaa muuta ruokaa, ja haju laimeni lähes välittömästi. Myöhemmin annoin taas tarharuokaa ja haju palasi voimakkaana.

 – Miten kuvailisit ketun luonnetta verrattuna esimerkiksi koiraan tai kissaan?

Kettu on ERITTÄIN energinen, kissa ja koira jäävät siinä suhteessa heti alakynteen. Kettu on utelias, leikkisä, ja ennenkaikkea ovela kuin kettu. Oveluudesta sen verran, että jos se jotain haluaa niin se seurailee ja tarkkailee tilannetta, ja lopulta ennemmin tai myöhemmin saa haluamansa, eli tarvittaessa löytyy kyllä pitkää pinnaa.

 – Minkälainen lemmikki kettu on yleisesti ottaen?

Ainakin omasta mielestäni kettu on aika helppo lemmikki, koska vaikeushan on yleensä omistajasta kiinni. Tällä tarkoitan sitä, että joillekin riittää että ketun kesyttää, se osaa kyllä pitää itsestään huolta kunhan ruokapuoli toimii. Toisaalta jotkut haluavat kouluttaa ketusta koiran niin että se osaa istua ja antaa tassua käskystä, jota olen itsekkin kokeillut eräällä toisella ketulla, mutta henk.koht. pidän enemmän alkuperäisestä versiosta. Sekin on makuasia ja jokainen tekee tietysti niin kuin itsestä tuntuu.

 – Ketut ovat todella energisiä. Sotkeeko tai tuhoaako kettusi ajankulukseen kodin irtaimistoa?

Ketut ovat todellakin energisiä, mutta Aksu ei ole tuhonnut tämän vähän yli vuoden aikana kuin yhdet croksit, oli niin mukavan pehmeää purtavaa. Sisällä ollessa sillä on sata hajua haisteltavana, joten ei kerkeä pahantekoon. Sisällä olosta sen verran, että jos kotona on kissoja ja niillä hiekkalaatikko, niin kettu on maailman helpoin opetettava sisäsiistiksi. Se vain yksinkertaisesti käy tekemässä asiansa kissojen tekosten päälle, koskaan ei ole tarvinnut siivota lattialta ketun jätöksiä. Pihalla ollessa se kaivelee kuoppia sinne tänne, tekee asiansa, ja kuonolla multaa päälle. Siisti elukka.

– Minkälaiseen perheeseen tai minkälaiselle ihmiselle kettu kokemuksiesi perusteella sopii parhaiten?

Ehkä en suosittelisi sellaiseen perheeseen jossa on pieniä lapsia, koska puremisilta tuskin kukaan tulee välttymään. Itsellä kävi niin, että pihalla ollessa pidin kettua sylissä ja kaikki oli ok niin kauan kunnes vaimoni pamautti auton oven kiinni. Kettu säikähti ja puri minua käteen, 8 tikkiä ja pikkurillistä hermo poikki, veri todellakin lensi. Ketut ovat toisaalta uteliaita, mutta kumminkin arkoja, meillä käy paljon kylän lapsia katsomassa Aksua, mutta ei olla annettu lupaa silittää koska se voi säikähtäessä todellakin purra henkensä edestä.

– Miten neuvoisit uusia kettujen omistajia?

Uusille ketun omistajille voin sen verran sanoa, että pitäkää se mielessänne ettei kettu ole koira. Kun kettua kouluttaa, niin sitä yleensä kiinnostaa kaikki muu kuin koulutus, toki näissäkin on yksilöllisiä eroja, eli pitkää pinnaa.

– Mitä sanoisit henkilölle joka vielä harkitsee ketun hankintaa?

Harkitse toisenkin kerran, ja jos vielä sitten tuntuu oikealta, niin anna mennä!

Sivujen odotettu päivitys!

19:30

Ihan ensin haluan kiittää kaikkia Lemmikkiketut-sivujen lukijoita ja tukijoita, sekä tietenkin teitä jotka olette lähetelleet sähköpostia. Niitä on ollut mukava lukea! :)

Moni on pyytänyt että laajentaisin Lemmikkiketut-sivut koskemaan myös muita lemmikkinä pidettäviä kettulajeja, erityisesti pyysitte tietoa fennekeistä ja siniketuista. Pyyntöönne on nyt viimeinkin vastattu!

Sivuilta löytyy nyt kattavat lajiesittelyt seuraavista lajeista:

  • Siniketusta eli naalista (Vulpes lagopus, aiemmin Alopex lagopus)
  • Korsakista (Vulpes corsac)
  • Kissaketusta (Vulpes velox)
  • Fennekistä eli aavikkoketusta (Vulpes zerda, myös Fennecus zerda)

Esittelyt löydät Täältä!

”Miten hankit kettusi?”

15:30

En ole taas pitkään aikaan päivitellyt sivuja, julkaissut artikkeleja tai mitään muutakaan joten ajattelin nyt hieman kirjoitella kuulumisia, vaikka mitään erityistä käännettä ei olekaan tapahtunut. :)

Sain vähän aikaa sitten sähköpostia jossa minua pyydettiin kertomaan ketun hankinnasta; mitä kaikkea siihen käytännössä kuuluu, ja miten hankin oman kettuni. Minulla on ollutkin pitkään mielessä kirjoittaa siitä sivuilleni ihan oma osionsa, johon tulisi kaikki tarvittavista paperitöistä lupa-asioihin, mistä kettuja saa ja mihin hintaan yms. Se on kaikkein yleisin minulta kysytty asia joten olisi mukavaa pystyä linkkaamaan kysyjille suoraan vastaus, kuin kirjoittaa se joka kerta uudestaan.

Minua häiritsee osion julkaisemisessa vain yksi asia: kettua lemmikiksi haluavat niin laaja kirjo erilaisia ihmisiä etten tiedä haluaisinko kaikkien saavan haluamansa. Onnneksi on toki niitäkin jotka ovat selvästi perehtyneet eksoottisen lemmikin pitoon, joillain on kotonaankin erityistä osaamista vaativia matelijoita tai akvaarioeläimiä, mutta sitten  on se marginaaliryhmä joka kuvittelee saavansa siitä jotain kunniaa, tai haluavat ketun muuten status-symboliksi.. Tässä ajattelutavassa on vain oleellinen ongelma jota tällaiset ihmiset eivät ilmeisesti ole ottaneet huomioon: nykyajan Suomi katsoo hyvin karsastaen kettujen omistajia, moni on sitä mieltä ettei sellaista pidä ottaa lemmikiksi lainkaan ja että ne kuuluvat luontoon, eivätkä pelkää sanoa sitä ääneen. Ymmärtäisin jos status-symboliksi otettaisiin mikä tahansa muu eläin joka oikeasti toisi sitä statusta, mutta kun ketulla ei tule saamaan kunniaa, vaan usein juuri päinvastoin.

Joten miksi sitten olen sitä niin vastaan että nämä henkilöt saisivat ansionsa mukaan – että heitä alettaisiin sorsimaan kun he omistavat ketun? Koska kettu ei ole tällaisen väline. Se on elävä ja tunteva olento, enkä halua yhdenkään ketun (tai minkä tahansa muun eläimen) joutuvan sellaisen ihmisen luokse joka ei osaa pitää siitä huolta, ja joka antaa sen lopulta turkistarhalle, eläintarhaan, tai pahimmassa tapauksessa laittaa sen kiertoon, josta kettu päätyy kiertopalkinnoksi.

Toinen tähän liittyvä huolenaiheeni on, että kettu yleistyy lemmikkinä. Olen miettinyt tätä ihan tosissani huomatessani lemmikkiketut-sivujen kävijämäärien nousevan uskomattomiin lukemiin niin lyhyessä ajassa, ja mietin joskus edelleen oliko sivujen teko sittenkään niin hyvä idea. Enkä mieti tätä siksi että haluaisin itse pitää yksinoikeudella kettuani status-symbolina (edelleen kettu ei sovi sellaiseksi), vaan tällöin myös todennäköisyys sille että ketun saisi lemmikiksi helpommin myös ne joille se ei sovi, kasvaa. En koskaan väsy sanomaan ettei kettu sovi kaikille ja se pätee yhä.

Olen jokatapauksessa jo aloittanut hankinta-osion kirjoittamisen, joten kai se jossakin välissä myös julkaistaan. Julkaisuajankohtaa en tosin osaa vielä sanoa, mutta epäilisin että seuraavan kuukauden sisällä kuitenkin. :)

Hyvää kevättä (tai sen odotusta) kaikille!

Sivut päivitetty!

16:00

Minulta pyydettiin Vieraskirjassa juttua kettujen elekielestä (Kiitos nimimerkille Elli hyvästä juttuehdotuksesta!) ja vaikka sen tekemiseen menikin teknisten vaikeuksien vuoksi hieman enemmän aikaa kuin alunperin odotin, se on nyt valmis ja löytyy sivulta ’Kouluttaminen’ – ’Elekieli’. :) Tulen sitä mahdollisesti täydentämäänkin vielä, mutta juuri nyt elämässä tapahtuvien asioiden seurauksena inspiraatio on hieman kadoksissa, joten täydennykset saa vielä odottaa.

Tänä aikana on ollut erittäin mukavaa seurata sivujen nousevia katsojalukuja. Sivut eivät ole ehtineet olla pystyssä edes paria kuukautta, ja näyttökertoja on tähän päivään mennessä ollut jo 712! Aktiivisia kävijöitäkin riittää yllättävän paljon, ja sivuja ladataan päivittäin jopa kymmeniä kertoja. Tässähän olisi saumaa jopa pistää pieni kilpailu pystyyn! Ensisijaisesti toivon että sivuista on ollut lukijoilleen jotain hyötyä. :) Blogia yritän jatkossa päivitellä aina kun vähänkään jotain päiviteltävää on.

Otan jatkossakin oikein mielelläni vastaan kaikenlaisia ehdotuksia, sekä tietysti sitä arvokasta palautetta! Yritän kokoajan parantaa sivua mahdollisimman paljon ja monipuolisesti lukijoitaan palvelevaksi. Jos sinulla on jotain ajatuksia jotka haluaisit jakaa, viestiä voi laittaa joko Vieraskirjassa tai osoitteeseen lemmikkiketut@gmail.com.

Tämä kiittää ja kuittaa! :)