Onko kettu laillinen lemmikki?

Olen saanut paljon yhteydenottoja erityisesti koskien kettujen pidon laillisuutta. Toki asiasta on ennenkin minulta kysytty, onhan aihe monille outo, mutta nyt viimeaikaisten tapahtumien johdosta, liittyen mm. SEY:n lausuntoihin yrittää lyödä läpi ”positiivilistaa” joka tekisi tiukan linjavedon eläimistä joita saisi Suomessa pitää lemmikkinä, on aihe selvästi nostanut suuren kysymysmerkin myös kettujen kohdalla. Varsinkin kun SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli on käyttänyt lausunnoissaan ”huonoina esimerkkeinä” nimenomaan erästä maailmalla lemmikkinä paljolti pidettyä kettulajia, aavikkoakettua.

Aamulehti uutisoi asiasta 21.2.2014 nettisivullaan otsikolla ”Ottaisitko lemmikiksi haisunäädän? Moni on ottanut, vaikka se on kiellettyä” näin:

”Yhdistys on huolissaan muutenkin siitä, että yhä useammalla suomalaisella on jokin eksoottinen lemmikki, kuten preeriakoira. Yhdistykseltä kysytään säännöllisesti, saako Suomeen tuoda esimerkiksi apinan tai aavikkokoiran. Ei saa.”

Tämän kommentin laukoi siis Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja (entinen Animalian toiminnanjohtaja) Kati Pulli. Jutussa hän tyrmää eksoottiset eläimet erikoisuuden havitteluna. Jyrkästä mielipiteestään huolimatta hän ei missään viitsi mainita mihin perustuen näiden eläinten, kuten haisunäädän tai aavikkokoiran pito olisi Suomessa kiellettyä.

Haastattelu jatkuu:

”Apinan pitäminen lemmikkinä on kielletty laissa ja monet muut vieraat lajit tarvitsevat useita lupia. Enimmillään luvat pitää olla Eviralta, Suomen ympäristökeskukselta, Suomen riistakeskukselta ja ely-keskukselta ja vielä ympäristöministeriöltä lausunto. Yleensä pyynnöt evätään, kuten haisunäädänkin ottamisessa lemmikiksi.”

”Yleensä pyynnöt evätään..”

”Yleensä..”

Eli vaikka niitä evättäisikin, ei ilmeisesti siltikään aina? Suomen eläinsuojelulakia erittäin tarkasti tutkineena voin vannoa, ettei missään kielletä haisunäätien tai kettujen pitämistä lemmikkinä! Luvat ne voivat toki tarvita lajista riippuen, mutta mikäli uudella omistajalla on näyttää asianmukaiset dokumentit, syntymätodistus, kasvattajatodistus, mahdollinen EU-todistus, eläin on käytetty eläinlääkärillä kuten laki vaatii, ja se on tunnistemerkitty, käytännössä luvan saamiselle ei pitäisi olla mitään esteitä harvinaisempienkaan lajien kohdalla. Mikäli lupa silti evätään ilman pätevää syytä, on jo syytä marssia valittamaan päätöksestä. 

Hopeaketun tuonti on ainoa jonka kanssa saattaisi teoriassa ilmetä ongelmia, sillä niiden katsotaan olevan geneettisesti riittävän lähellä luonnonvaraista punakettuamme että ne voisivat teoriassa syrjäyttää punaketun tai horjuttaa muuten ekosysteemiämme. Mutta tätä lajia on melkein turha lähteä tuomaan ulkomailta muutenkaan, sillä hopeakettuja saa ihan Suomestakin rekisteröitymällä eläintenpitäjäksi ja ostamalla pennun turkistarhalta.

Käytännössä fakta, jota Pullin tulee olemaan vaikea sulattaa on, ettei ainakaan kettujen pitoa saa mitenkään laittomaksi, sillä se vaatisi melkein turkistarhauksen loppumista Suomessa kokonaan: kettujen lemmikkinä pito tapahtuu jo nyt samojen lakien nojalla mitä oikealla turkistarhalla. Myöskään kettujen myymistä ei pystytä rajoittamaan, sillä sitä tapahtuu – ja täytyykin tapahtua – tarhaajien välillä. Lisäksi turkiseläin on jo lain silmissä pelkästään tuotantoeläin, siitä ei päästä mihinkään – ja siinä missä lihakarjaa (härkiä) ja lihasikoja, poroja, sekä maidontuotannossa käytettyjä lehmiä ja vuohia pidetään kaikkia Suomessa lemmikkeinä, voidaan myös kettuja pitää. Tämän mahdollistaa kaikkien edellä mainittujen eläinlajien, sekä muiden tuotantoeläinten kohdalla se, ettei laissa määritellä pakollisia käyttötarkoituksia; ketun kohdalla laki ei kerro, kuinka monta eläintä eläintenpitäjäksi rekisteröidyllä täytyy vähintään olla, eikä eläinten nylkemättä jättämistä voida missään kieltää.

Jotta totuus ei pääse unohtumaan, kysyessäni itse asiaa pari vuotta sitten sekä Eviralta että maa- ja metsätalousministeriöltä sain molemmilta kuulla, ettei kettujen pitämistä lemmikkinä tosiaankaan missään kielletä, joten se on laillista, vaikkakin vaatii rekisteröitymisen, kuten muidenkin tuotantoeläinten pitäminen. Rekisteröityminen on ilmoitusluontoinen, ja ilmoittautuessamme merkitsimme eläinten lukumäärän, joka oli meidän tapauksessamme 1, sekä käyttötarkoituksen, johon kirjoitimme viranomaisen läsnäollessa ”lemmikkinä pito”. Paikalla ollut viranomainen ei kyseenalaistanut tätä, ja viikkoa myöhemmin postiluukusta tipahti kirje jossa kerrottiin että rekisteröinti on tarkistettu, onnistunut, ja astunut heti voimaan.

Näin loppuun mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottaneen, että Eviran sivuilta löytyvästä eläintenpitäjän rekisteröintikaavakkeessa kohdasta johon on listattu eri eläinlajeja ja niiden käyttötarkoituksia, ketun kohdalla lukee ”harraste- ja seuraeläin”.

Advertisements