Ketun omistajan haastattelu

13:30

Ajattelin nyt kerrankin yllättää teidät Arvoisat lukijat kiitoksena sivujen ahkerasta seuraamisesta, ja mielenkiinnostanne sekä sivujani, että kettuhankintaani kohtaan. Toivottavasti tästä on teille yhtä paljon iloa mitä sivujen tekemisestä on ollut minulle! :)

Ensin hieman taustaa: Saan sivujeni kautta päivittäin kysymyksiä ketuista ja niiden hoidosta. Joihinkin kysymyksiin saan kuitenkin vastailla huomattavasti useammin kuin muihin, joten päätinkin koota osan näistä mieltänne askarruttaneista kysymyksistä, ja antaa ketun omistajan vastata niihin itse! Tässä siis yhden omistajan henkilökohtainen kokemus tämän ihastuttavan eläimen kanssa.

Tämän myötä toivotan kaikille rentouttavaa kesää! :)

Kysymyksiin vastasi suomalainen, omasta pyynnöstään nimettömänä pysyttelevä ketun omistaja. Kaikki kuvat ovat hänen omiaan ja tekijänoikeuslain nojalla suojattuja, eikä niitä saa kopioida tai käyttää ilman lupaa. En vastaa luvan antamisesta, joten mikäli tahdot kuvia käyttää, vien kysymyksen eteenpäin.

– Minkä niminen ja ikäinen kettusi on?

Aksu on 27.4.2012 syntynyt poikakettu.

 – Miksi valitsin juuri tämän lajin? Oletko ollut tyytyväinen lajivalintaan?

Lajivalintaan, jos sillä tarkoitetaan kettua, niin olen tyytyväinen. Se on niin erilainen kuin koira, mutta silti joitain samoja piirteitä toki löytyy.

Valinta oli vaikea, koska eri värimuunnoksia oli tarjolla todella paljon. Tavallista punakettua en halunnut siitä syystä, ettei tapahtuisi väärinkäsityksiä siitä etteikö Aksu olisi tarhakettu, joita kumminkin on tullut kyllä kasapäin, mistä huomaa ettei ihmiset erota tarhakettua luonnonketusta. Myös luonne ratkaisi. Kunhan äiti ja isä olivat rauhallisia ja antoivat silittää tai koskea purematta, se ratkaisi myöskin paljon.

 – Miten ketun omistajana kuvailisit hajua omin sanoin?

Kettu itse ei haise/tuoksu, mutta virtsa tai kakka kylläkin (en ole koskaan työntänyt nenääni kyseisiin aineisiin joten en voi tarkasti sanoa kumpi haisee, mutta itselleni sillä ei olekkaan mitään merkitystä), mutta olen huomannut että sekin kyllä vaihtelee ja riippuu paljolti siitä, mitä se syö. Esim. pennun haettuani otin mukaani ja syötin Aksulle ketunruokaa joka oli tarkoitettu tarhaketuille, sitten laitoin sen pakastimeen ja syötin jonkin aikaa muuta ruokaa, ja haju laimeni lähes välittömästi. Myöhemmin annoin taas tarharuokaa ja haju palasi voimakkaana.

 – Miten kuvailisit ketun luonnetta verrattuna esimerkiksi koiraan tai kissaan?

Kettu on ERITTÄIN energinen, kissa ja koira jäävät siinä suhteessa heti alakynteen. Kettu on utelias, leikkisä, ja ennenkaikkea ovela kuin kettu. Oveluudesta sen verran, että jos se jotain haluaa niin se seurailee ja tarkkailee tilannetta, ja lopulta ennemmin tai myöhemmin saa haluamansa, eli tarvittaessa löytyy kyllä pitkää pinnaa.

 – Minkälainen lemmikki kettu on yleisesti ottaen?

Ainakin omasta mielestäni kettu on aika helppo lemmikki, koska vaikeushan on yleensä omistajasta kiinni. Tällä tarkoitan sitä, että joillekin riittää että ketun kesyttää, se osaa kyllä pitää itsestään huolta kunhan ruokapuoli toimii. Toisaalta jotkut haluavat kouluttaa ketusta koiran niin että se osaa istua ja antaa tassua käskystä, jota olen itsekkin kokeillut eräällä toisella ketulla, mutta henk.koht. pidän enemmän alkuperäisestä versiosta. Sekin on makuasia ja jokainen tekee tietysti niin kuin itsestä tuntuu.

 – Ketut ovat todella energisiä. Sotkeeko tai tuhoaako kettusi ajankulukseen kodin irtaimistoa?

Ketut ovat todellakin energisiä, mutta Aksu ei ole tuhonnut tämän vähän yli vuoden aikana kuin yhdet croksit, oli niin mukavan pehmeää purtavaa. Sisällä ollessa sillä on sata hajua haisteltavana, joten ei kerkeä pahantekoon. Sisällä olosta sen verran, että jos kotona on kissoja ja niillä hiekkalaatikko, niin kettu on maailman helpoin opetettava sisäsiistiksi. Se vain yksinkertaisesti käy tekemässä asiansa kissojen tekosten päälle, koskaan ei ole tarvinnut siivota lattialta ketun jätöksiä. Pihalla ollessa se kaivelee kuoppia sinne tänne, tekee asiansa, ja kuonolla multaa päälle. Siisti elukka.

– Minkälaiseen perheeseen tai minkälaiselle ihmiselle kettu kokemuksiesi perusteella sopii parhaiten?

Ehkä en suosittelisi sellaiseen perheeseen jossa on pieniä lapsia, koska puremisilta tuskin kukaan tulee välttymään. Itsellä kävi niin, että pihalla ollessa pidin kettua sylissä ja kaikki oli ok niin kauan kunnes vaimoni pamautti auton oven kiinni. Kettu säikähti ja puri minua käteen, 8 tikkiä ja pikkurillistä hermo poikki, veri todellakin lensi. Ketut ovat toisaalta uteliaita, mutta kumminkin arkoja, meillä käy paljon kylän lapsia katsomassa Aksua, mutta ei olla annettu lupaa silittää koska se voi säikähtäessä todellakin purra henkensä edestä.

– Miten neuvoisit uusia kettujen omistajia?

Uusille ketun omistajille voin sen verran sanoa, että pitäkää se mielessänne ettei kettu ole koira. Kun kettua kouluttaa, niin sitä yleensä kiinnostaa kaikki muu kuin koulutus, toki näissäkin on yksilöllisiä eroja, eli pitkää pinnaa.

– Mitä sanoisit henkilölle joka vielä harkitsee ketun hankintaa?

Harkitse toisenkin kerran, ja jos vielä sitten tuntuu oikealta, niin anna mennä!

Advertisements